Caballerojen koitokset
Historia opettaa, vaikka sitä ei Ukrainaa ihmetellessä meinaa millään uskoakaan. Olen pelien tuuppimana tutustunut tarkemmin jos jonkinlaisiin historiallisiin tapahtumiin ja aikakausiin. Mainiosta sarvikorttipelistä (6 Nimmt!) tunnetun Wolfgang Kramerin ja Richard Ulrichin El Grandessa sukelletaan 1400-luvun Espanjan aatelisten valtataistelujen sekaan. Ylemmät aateliset, El Grandet, haalivat alemman luokan siniverisillä caballeroilla (ritareita, lausutaan cabayero) vaikutusvaltaa Espanjan maakunnissa.
Tyylikäs vanhaa karttaa muistuttava lauta kuvaa yhdeksään alueeseen jaettua Espanjaa. Muutkin komponentit ovat hienoja - el grandet ovat suuria puukuutioita, caballerot pieniä, kuningasta esittää kookas musta puudil, eh, nappula ja koko komeuden kruununa on neljästä puulevystä kasattu Castillo (Castiyo) -torni. El Grandessa tavoitellaan caballero-kuutioiden enemmistöä mahdollisimman monella Espanjan alueella.
Säännöt ovat 12 sivun yksityiskohtaisesta ohjekirjasta huolimatta mukavan selkeät. Joka vuoron alussa pöydätään vuorojärjestyksen määräävä voimakortti, jonka jälkeen valitaan yksi viidestä avoimesta toimintokortista. Molemmilla korteilla on kaksi ominaisuutta. Kertakäyttöisen voimakortin numero väliltä 1-13 kertoo vuorojärjestyksen ja kortin naamat tuovat provinsseista (lue: varannosta) caballeroja hoviin. Samaa numeroa kuin muut ei saa pöydätä ja pienimpää numeroa käyttänyt aloittaa seuraavan vuoron. Suurella numerolla pääsee valitsemaan ensimmäisenä toimintoja, mutta sillä saa vain vähän tai ei lainkaan caballeroja hoviin.
Toimintokorteilla siirretään hovista laudalle tai castilloon 1-5 caballeroa plus tehdään kortin mainitsema toiminto, kuten siirrä mitä tahansa neljää caballeroa, ota käytetty voimakortti takaisin käteen, ota vastustajan toiminnon estävä veto-kortti tai pisteytä jokaisen alueen ykkössija. Yksi toimintokorteista aina kuninkaan siirto, sillä caballeroja saa laittaa vain kuninkaan viereisiin alueisiin. Jos tilanne sitä vaatii, toiminnon voi tehdä ennen puukuutioiden siirtämistä tai päinvastoin. Valitsemansa toiminnon voi hylätä kokonaan, jos ei halua, että kukaan käyttää sitä. Skipatuissa toiminnoissa on usein pisteytyksiä, jotka tuovat muille enemmän pojoja.
Uunot Epsanjassa
El Grande kestää 9 vuoroa ja joka kolmas kierros päättyy pisteytykseen. Pisterundin alkajaisiksi valitaan kompassimaisella kiekolla salaa alue, jonne castilloon kätketyt caballerot menevät ennen alueiden pisteytystä. Seuraavaksi pisteytetään castillo ja caballerot lähtevät kiekon osoittamiin paikkoihin sotkemaan voimasuhteita. Lopuksi pisteytetään alueet, joiden kolmesta ensimmäisestä sijasta irtoaa pojoja - esmes Valenciasta saa 5, 3 ja 2 pistettä, joten pari ykkössijaa on selvästi parempi kuin liuta jämäsijoja. Oman el granden merkkaaman kotialueen ykkössija palkitaan kahdella bonuspojolla. Caballerot jäävät laudalle pisteytyksen jälkeen, joten tulevilla kierroksilla asemia pitää puolustaa.
Espanjan alueiden hallinta on pettävän yksinkertaista: valitse voimakortti, valitse toiminto ja siinä se. Homman kutkuttava mutkikkuus kumpuaa muiden liikkeiden ennakoinnista samalla, kun yrität optimoida omia peliliikkeitä. Vaikka jokainen siirto vaikuttaa suoraan muihin, kostaminen on syytä unohtaa. Toisiaan sitkeästi ja sokeasti nokittelevat el grandet tippuvat väistämättä pois voittokamppailusta, sillä kaksintaistelut nielevät liikaa caballeroja. Mutta voi kikkeliskokkelis sentään, kuinka vaikeaa kostoiskuista luopuminen toisinaan on.
Alunperin 1995 julkaistun El Granden Decennial Editionin mukana tulee kolme lisäosaa: Intrigue & the King, Grand Inquisitor & the Colonies ja Grandissimo. Lisärit tuovat vaihtoehtoisia pisteytystapoja, uusia toimintoja ja erikoisalueita, kuten Ranskan, Amerikan ja Välimeren.
Kiinnostavan teeman siivittämä, 2-5 pelaajan El Grande on mainio esimerkki helppo pelata, vaikea hallita -koulukunnan lautapelistä. Omaperäinen El Grande kuuluu lautisharrastajan yleisivistykseen, joten caballerot kokoon ja Espanja kyykkyyn.
Petri Heikkinen
