tutkain

tutkain

Grand Theft Auto 5

Asiaa ei tarvitse kierrellä: GTA V on kaikkien aikojen yksittäinen viihdetuote. Siitä ei välttämättä tarvitse pitää, mutta asia on tiedostettava. Viides Grand Theft Auto pieksee tehdyn työn ja tuloksen määrässä jokaisen kulttuuriksi laskettavan yksittäisen teoksen ottamatta käsiä taskuistaan. Taakse jäävät Michael Jacksonin Thrillerit ja Cameronin Avatarit.

Peli on selkeästi GTA:n sukua ja huonetta, se vie vain kaiken aikaisemmista osista tutun äärimmilleen.

Kun tämä asia on poissa tieltä, voidaan puhua itse pelistä ja siitä, mitä se tarkoittaa.

Los Santosiin palaava viides osa on lähes virheetön suoritus. Se on aivan selkeästi vuoden paras peli, venyttää nykykonsoleiden suorituskyvyn äärimmilleen ja on todennäköisesti kattavin paketti viihdettä, jota pelaajille on koskaan tarjoiltu. Sisällön määrä lähentelee tähtitieteellisiä lukemia. Pelkästään ajoneuvoissa istuessa soivaa radiokanavavalikoimaa on purkitettu kymmeniä tunteja, pelialueen koko todelliseen maailmaan suhteutettuna on suunnilleen kaksi kertaa Manhattan ja pääjuonen sekä lisätehtävien yhteenlaskettu pituus on noin sadan pelitunnin paikkeilla. Pelihistorian suurin ja elokuvatkin mukaan laskien toiseksi suurin budjetti koskaan on palanut sisältöön, ei konsulteille.

Peli on selkeästi GTA:n sukua ja huonetta, se vie vain kaiken aikaisemmista osista tutun äärimmilleen. Pääjuonta kuljetetaan kolmen hahmon voimin. Keski-ikäistyvien, entisten rikoskumppaneiden Michaelin ja Trevorin hahmot edustavat kahta ääripäätä. Ensin mainittu on päätynyt korruptoituneen virkavallan avustuksella miljoonakartanoonsa kaupungin kukkuloille ja toinen keittämään metamfetamiinia hökkelikylään maaseudulle.

Mainos

Soppaan heitetään vielä kovin tutun oloinen parikymppinen Franklin, jonka tavoitteet ovat GTA-kaanonin mukaan gheton pikkurötöksiä korkeammalla. Eri hahmot toimivat myös vertauskuvina sille, miten käsikirjoitus piirtää samalla kiillotettua ja rosoista kuvaa rikolliselämän tarinoista. Kliseen käyttö sallittakoon niiltä osin, että tämän kokoluokan juonessa kolmen hahmon leikkauksien käyttö on perusteltua eikä vain Tarantinon hengen tavoittelua tyylikeinoin.

Pääosin ratkaisu myös toimii. Joissakin tehtävistä on myös mahdollista vaihtaa suorittavaa porrasta lennosta. Muut muutokset ovat pääosin pinnan alla. Kontrolleja on hiukan muutettu, kolme kertaa tehtävän tyrittyään voi hypätä seuraavaan checkpointiin ja niin edelleen. Edellisen osan mukaisesti on edelleen mahdollista siirtyä taksilla välittömästi paikasta toiseen, jos ajotehtävät alkavat kyllästyttää. Virkavalta sen sijaan ei ole enää kilttiä. Neljän tähden wanted-taso alkaa oikeasti hiostaa.

Viides osa on kaiken kaikkiaan upea ilmestys. Hienoisilla muutoksilla olemassa olevaan pelimoottoriin on saatu luotua käsittämättömän toimiva maailma joka näyttää ennennäkemättömän elävältä. Kun juoni kuljettaa pelaajan ensimmäistä kertaa Holl.. Vinewoodin kukkuloille ja eteen aukeaa yössä valaistu kaupunki, horisonttiin saakka tuntuu todella siltä, että peliviihdekin voi vielä sykähdyttää. Vain harvoin välähtävät saumat skriptattujen tehtävien taustalla ja illuusio elävästä maailmasta rikkoutuu vain satunnaisesti.

Pääjuoni ja sen mausteet toimivat pääosin kuin revolverinkahva pikkuaivoihin. Jos kyseessä olisi suppeampi tai vähemmän tunnettu teos, voisi olla perusteltua väittää sen marssittavan ruudulle seksiä ja väkivaltaa vain shokkiarvon vuoksi. GTA piirtää kuitenkin kuvan yhteiskunnasta, missä dollari ja julkisuus määrittelevät ihmisarvon, eikä tuputa muuta. Se on kyyninen, humoristinen, toiveikas ja surullinen yhtä aikaa. Los Angelesia ironisoiva Los Santos on yleisesti länsimaalainen, mutta leimallisesti amerikkalainen ajankuva. Varsinkin kertakäyttöjulkisuutta käsitellessään GTA liikkuu misantropiassa God Bless American tasolla.

Tästä tullaan asian toiseen laitaan. Myös väkivalta on viestin mukaisesti äärimmäistä. Jos vielä jostain löytyy kasvattaja, joka on sitä mieltä, että nämä pelit soveltuvat alle mopoikäisille, on nyt viimeistään syytä tarkistaa omat käsitykset. Seksin osuutta pelisarjan eri osissa on aina arvioitu yli, eikä tästä kannata edes puhua - keskivertolapsukainen näkee kovempaa materiaalia televisiosta yhdeksän jälkeen. Sen sijaan väkivallan kuvaus on realismissaan jotakin sellaista, jonka kontekstiin asettaminen vaatii ikävuosia vähintään myyntipakkauksen minimivaatimuksen verran, mieluusti enemmän. Riittävillä kilometreillä osaa kohua aiheuttaneen (ja pakollisen) kidutuskohtauksen aikana huomata viittaukset länsiviranomaisten kaksinaismoralismin suuntaan, vaikka aikuinenkin kiemurtelee tuolissaan kohtauksen aikana. Keskiverto skootterikuljettaja ei osaa ajatella tämän kohtauksen aikana Guantanamoa.

Kun pääjuoni on taputeltu, on olo hengästynyt. Siihen tiivistyy kaikki, joka nykyisellä pelikonesukupolvella on mahdollista - eikä GTA Online ole edes vielä avannut porttejaan. Sekin tulee olemaan jotakin joka määrittelee oman genrensä rajoja uudelleen.

GTA 5 on yksinkertaisesti peli, joka kuuluu jokaisen aikuisen pelaajan kokea.

L



GTA Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1