tutkain

tutkain

Kaksin aina kaunihimpi - osa 1

Modernit lauta- ja korttipelit ovat porukalla erinomaista viihdettä, mutta entä jos porukka koostuu vain kahdesta hengestä? Nimenomaan kaksinpeleiksi tarkoitettuja lauta- ja korttipelejä tehdään nykyään suhteellisen vähän, jos enemmän tai vähemmän raskaat ja sotaisat heksailoittelut eivät nappaa. Eniten pöytää kuluttavat kaksinpelit ovat yleensä suhteellisen kevyitä, jolloin vastustajaksi kelpaa myös peleihin perehtymätön parempi puolisko. Mr. Jack, Kadonneet kaupungit ja Carcassonne: The Castle ovat selkeitä, nopeatempoisia ja (vastustajasta riippuen) miellyttävästi ajatusta vaativia kaksinpelejä.

Oliko epäilyttävä liike sittenkin pirullinen hämäys?

Mr. Jack

Vahva teema on toisinaan puoli peliä: Bruno Cathalan ja Ludovic Maublancin Mr. Jack:ssä yritetään ottaa kiinni Lontoota 1800-luvun lopulla terrorisoinut sarjamurhaaja Viiltäjä-Jack. Pelaajat asettuvat Jackin ja etsivän rooleihin. Virkavallalla on kahdeksan vuoroa aikaa saada Jack kiinni pelilaudan kuvaamalta Whitechapelin kaupunkialueelta. Jos Jack ei paljastu kahdeksassa vuorossa tai pääsee alueelta ulos, etsivä häviää ja Jack voittaa.

Heksoihin jaetussa korttelissa seikkailee kahdeksan avainhahmoa, kuten Sherlock Holmes, komisario Lestrade ja hovin lääkäri sir William Gull, joista joku on naamioitunut Jack. Yhdellä vuorolla liikkuu neljä satunnaisten hahmolaattojen osoittamaa ihmistä - kahden vuoron jälkeen kaikki ovat liikkuneet ja molemmat pelaajat ovat siirtäneet neljää hahmoa.

Mainos

Joka vuoron jälkeen Jack ilmoittaa, onko hänen toimillaan todistajia: Jack-laatasta näytetään joko valoisa tai pimeä puoli. Jackilla on todistajia, jos hän on palavan katuvalon tai toisen hahmon vieressä. Todistajalaatan vihjeen perusteella etsivä pystyy vähentämään epäiltyjen määrää ja kääntämään hahmojen harmaan puolen esiin. Kun etsivä on asiastaan varma, jonkun toisen hahmon pitää vielä päästä samaan heksaan kuin valepukuinen Jack ja tehdä virallinen syytös.

Mutkana matkassa jokaisella hahmolla on oma erikoiskyky. Holmes vetää epäiltyjen määrää vähentäviä alibilaattoja, Lestrade siirtää poliisin tiesulkuja, tohtori Watson käyttää eteenpäin valaisevaa lyhtyä, reportteri Jeremy Bert siirtää viemärioikoteiden kansia ja sitä rataa. Herra Jackin pelaajalta vaaditaan hyvää pokerinaamaa, sillä kyvyt antavat tarkkaavaiselle etsivälle lisävihjeitä Jackin henkilöllisyydestä. Vai oliko epäilyttävä liike sittenkin pirullinen hämäys?

Kadonneet kaupungit

Saksalainen lautapelilegenda Reiner Knizia on suunnitellut valtavasti pelejä laidasta laitaan - Kadonneet kaupungit (alias Lost Cities) on yksi miehen tähtihetkistä. Tutkimusmatkailu-teemaa hyödyntävässä Kadonneet kaupungit -korttipelissä pyritään kerämään arvokkaampia värikorttien sarjoja kuin vastustaja. Viiden värin (lue: tutkimusmatkan) korteissa on numerot 2-10 ja kolme kerroinkorttia per väri.

Joko vuoro pöydätään yksi kortti kahdeksasta käsikortista ja nostetaan yksi kortti tilalle. Kortit laitetaan pelilaudan merkkaamille paikoille, joten pelaajien samanväriset sarjat sijoittuvat pöydälle vastakkain, mikä helpottaa sarjojen vertailua. Kortteja ei läiskitä miten sattuu, sillä kerroinkortit pitää pöydätä ennen numeroita ja pienempää numeroa ei saa enää laittaa suuremman päälle.

Ovela systeemi pakottaa hylkäämään sarjoihin sopimattomia kortteja laudan keskelle vaihtoehtoisiksi nostopakoiksi, joiden päällimmäinen kortti on avoin. Optimitilanteessa hylkypakkoihin heitetään vain kortteja, joilla vastustajakaan ei enää tee mitään. Voi rähmä, uskallanko poistaa ison numeron laudalle ja nostanko varman kortin pöydältä vai sokkona potentiaalisesti vielä paremman pakasta? Peli päättyy ja tutkimusmatkojen tulokset ynnätään yhteen, kun nostopakka ehtyy.

Knizia on koulutukseltaan matemaatikko, mikä näkyy Kadonneiden kaupunkien kierossa pisteytyksessä. Lopussa jokaisesta sarjasta vähennetään 20 pojoa, jonka jälkeen sarjan tulosta boostataan kerroinkorteilla. Kerrottava tulos voi olla myös negatiivinen. Pisteytyksen myötä sarjat pitäisi saada vähintään yli 20 pisteeseen ja jos mahdollista, vastustajan suosikkisarjojen arvokkaimmat kortit pimitetään omaan käteen. Huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty, sillä rajallisen nostopakan myötä kaikkea ei millään ehdi tekemään.

Carcassonne: The Castle

Tavallinen Carcassonne toimii hyvin myös kaksinpelinä, mutta vaihtelu ei ole koskaan pahitteeksi: Reiner "jokapaikanhöylä" Knizian suunnittelema Carcassonne: The Castle on vain ja ainoastaan kaksinpeli. Perusasiat ovat luonnollisesti edelleen tuttuja - pöydälle ladotaan vuorotellen erilaisia maastolaattoja ja rakennelmat pisteytetään seuraajilla, jotka laitetaan viimeiseksi pelatulle laatalle.

Muista Carcassonneista poiketen The Castlen pelialue on rajattu linnan muurilla, joka on aina saman muotoinen. Kaikki laatat mahtuvat muurien sisäpuolelle ja tyhjää tilaa jää yhteensä 16 ruutua. Maastopaloissa on polkuja, torneja, asuinrakennuksia, kaivoja ja vihreiden torialueiden telttoja. Vain polkujen pitää osua siististi toisiinsa tai linnan muuriin - muut viritykset ovat geometrisia muotoja, jotka ovat valmiita, kun joku muu rakennustyyppi rajaa ne joka puolelta.

Pojoja irtoaa yksi per polkulaatta, kaksi kaivolla höystetystä polusta, kaksi tornista, yksi asuinrakennuksesta ja pelin lopussa kolme jokaisesta torilla nököttävästä teltasta. Torit muistuttavat normipelin peltoja, sillä niiltä ei saa ukkoja takaisin. Vastustajan projektiin liitytään tuttuun tapaan mutkan kautta: kaksi erillista rakennelmaa yhdistetään myöhemmin. Isoimmasta asuinrakennuksesta saa lopussa ylimääräisen pistepotin, joka määrittyy näppärästi suurimman laatattoman alueen koon mukaan.

Kniziamaisuuksiin törmätään muurin pisteradalla. Torninurkkausten kohdalla on bonuslätkiä, jotka peittävät kaksi pistelukemaa. Jos pisteukko pysähtyy pisteytyksen päätteeksi jompaan kumpaan paikkaan, bonus napataan käyttöön. Bonuksissa on muun muassa lisävuoro, keskeneräisten rakennelmien pisteytyksiä ja lisäpisteitä rakennelmista. Carcassonne: The Castlen bonussäännöt ja selkeästi erilaiset laatat tuovat tuttuun yhtälöön mukavasti tuoretta otetta.

Petri Heikkinen



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1