Muumit Rivieralla
Muumit, mitä uutta niistä voi sanoa? Eipä kauheasti mitään, mutta ikiaikaisia totuuksia on hyvä välillä lausua ääneen ja makustella, pitävätkö ne vielä paikkansa. Esimerkiksi näin: muumit ovat yksi suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpiä saavutuksia. Maistellaanpa... Hmm... Ei, kyllä tässä on bäst före -päiväys edelleen voimassa!
Jos minulta kysytään, Suomessa ei ole kirjoitettu kauniimpia kirjoja kuin Muumipappa ja meri (1965) sekä Muumilaakson marraskuu (1970). Nekin ovat alkujaan ruotsiksi, oi voi! Tove Janssonilla oli erityislaatuinen kyky vangita pohjoismaalaisen mentaliteetin koko kirjo, syksyisestä melankoolikosta mökillään puuhastelevaan luonnonlapseen. Muumit nauttivat elämästä, mutta eivät aivottomasti. Sisäisen kompassinsa avulla he hylkivät sitä, mikä modernissa maailmassa on turhaa ja keinotekoista, ja keskittyvät yksinkertaisiin, ajattomiin ilonlähteisiin. Kuten luontoon. Älypuhelimilla ei olisi sijaa Muumilaaksossa. (Okei, joku Nipsu voisi sortua niihin, mutta tuhoisin seurauksin.)
Jansson käsitteli kynää mestarillisesti niin kirjoittajana kuin kuvittajana. Hänen tyyliinsä pätee vanha viisaus: teos ei ole täydellinen, kun siihen ei voi enää lisätä mitään, vaan silloin, kun siitä ei voi ottaa mitään pois. Muumien kerronta on niukkaa, mutta se viestii kaiken olennaisen pitämättä itsestään meteliä. Tämä näkyy hyvin Toven ja veljensä Larsin Muumipeikko-sarjakuvissa, joissa jokainen ruutu on parhaimmillaan kuin oma pieni aforisminsa.
...mitä yritän sanoa on, että muumit ovat näennäisen yksinkertainen, mutta todellisuudessa äärimmäisen hienovireinen ja monimutkainen luomus. Ilman tätä muumeista ei olisi kasvanut kansallista instituutiota. (Samasta syystä Angry Birds on tuomittu ennen pitkää epäonnistumaan.) Mutta se tekee uusien muumisovitusten ja -tarinoiden tekemisestä kinkkistä puuhaa, sillä tunnelman pilaa yhdellä väärin valitulla lauseella.
Nyt kun olen vierittänyt kaiken tämän sydämeltäni, voin julistaa ilosanoman: Muumit Rivieralla ei ole yhtään pöllömpi elokuva. Se on itse asiassa oikein mainio. Ja se tekee sen olemalla uskollinen alkuperäismateriaalille. Hurraa!
"Haluan vain elää rauhassa..."
Se lässytyksestä, lyödäänpä pöytään vähän kylmää faktaa.
Fakta 1: Muumit Rivieralla on vastikään ensi-iltansa saanut uusi, kokoillan muumielokuva.
Fakta 2: Elokuva on toteutettu suomalais-ranskalaisin voimin. Sen on ohjannut ranskalainen animaatio-ohjaaja Xavier Picard.
Fakta 3: Muumit Rivieralla pohjautuu samannimiseen, vuonna 1955 julkaistuun sarjakuvatarinaan, joka on järjestyksessä kolmas muumisarjis.
Fakta 4: Siinä on muumeja. Rivieralla.
Tähän saumaan sopisi lyhyt juonireferaatti, mutta parhaiden muumitarinoiden tapaan juonella on aika vähän tekemistä sen kanssa, miksi Muumit Rivieralla toimii. Ei elokuvassa oikeastaan edes ole juonta, on vain juonen alkuasetelma. Täydellisen epämääräisistä syistä muumiperhe päättää lähteä seurapiirien hallitsemaan aurinkoparatiisiin. Seuraa sarja hassuja tilanteita, sekoilua, slapstickiä. Lopussa kaikki muumit ovat taas laaksossa ja kaikki on taas hyvin. Tietenkin! Mutta muumeissa ei olekaan kyse isoista kaarista, vaan pienistä yksityiskohdista. Niistä kirkkaista helmistä, joita on ripoteltu kaikkien muumikirjojen sivuille.
Näitä helmiä on onneksi riittänyt myös tähän uutuuselokuvaan. Se, miten muumit pelastavat uppoavasta paatista kirjat, eksoottiset siemenet ja (ennen kaikkea!) ilotulitteet, mutta eivät kulta-aarretta. Se, miten kissoista tykkäävää Surku-koiraa ei pyritä ns. eheyttämään, vaan etsitään hänelle sopiva leikkikaveri. Se, miten turhamaiset aristokraatit tulkitsevat muumien naiivin rehellisyyden eksentrisyydeksi. Se, miten Pikku Myy on suorastaan demonimainen narrihahmo, eikä vain mikään höpsö kiukuttelija.
Autenttinen muumimeininki ei sinänsä ole mikään ihme, niin tarkkaan Muumit Rivieralla seuraa alkuperäistä sarjakuvatarinaa. Ainoa suurempi poikkeus on alun merirosvoprologi, mutta se on muuten vain uskollinen muumien hengelle (tai sitten se on poimittu jostain muusta muumitarinasta, en minä kaikkea muista). Edes Muumipapan viskinhimoa ja kännisekoiluja ei ole lähdetty sensuroimaan, koko stoorin läpäisevästä yhteiskuntakriittisyydestä nyt puhumattakaan. Tämä on todellakin piirroselokuva muumeista, ei "muumeista"!
Muumit itsessään ovat ajattomia hahmoja, mutta Muumit Rivieralla on hyvällä tavalla vanhanaikainen animaatiokokemus. Se ei kiirehdi eteenpäin, eikä alleviivaa kaikkia vitsejään ja viisauksiaan paksulla tussilla. Sitä ei ole ladattu täyteen toimintaa, etteivät ne leffasalin tiheäkalloisimmat vain kyllästyisi. Siinä on jopa mukana paljon pelätty sanoma (hyi saatana) ja se taas on muutakin kuin kuihtunut kimppu Disney-kliseitä.
Jos edellisen haluaa sanoa eri tavalla, niin sen voi tehdä vaikka näin: Muumit Rivieralla on monitasoinen, niin lapsille kuin aikuisille sopiva animaatioelokuva.
"...istuttaa perunoita ja unelmoida."
Muumit Rivieralla on monia asioita, mutta mestariteos se ei ole. Tässä alkuperäisuskollisuus alkaa itse asiassa harata vastaan. Muumit Rivieralla on selvästi "vain" elokuvaksi sovittu sarjakuva, ei mikään omilla jaloillaan seisova animaatiotaiteen saavutus. Lisäksi on pakko todeta, että koko Riviera-episodi ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini. Muumit ovat parhaimmillaan silloin, kun he saavat esitellä omaa maailmaansa ja elämänfilosofiaansa. Nyt mennään hyvin epämuumimaisessa ympäristössä, mikä luonnollisesti heijastuu hahmoihin. Mutta tässä alkaa olla enemmän kyse henkilökohtaisista mieltymyksistä kuin leffan ansioista tai puutteista.
Joku varmaan moitti elokuvan piirrosjälkeä liian yksinkertaiseksi. Höpsis, sehän tavoittaa Janssonin viivankäytön esimerkillisesti! Eniten ulkokuoressa ihastuttaa se, mitä se EI ole: muovista, epämuumimaista, liian modernia. Näin syksyisen harmauden keskellä elokuvan värikylläisyys suorastaan huumaa. Ääninäyttely aiheuttaa varmasti shokin kaikille, jotka ovat ehdollistuneet vanhan piirrossarjan näyttelijöihin. Minusta se ajaa asiansa ihan hyvin. Mikään roolisuoritus ei varsinaisesti nouse esiin massasta, mutta mikään ei myöskään ärsytä.
Muumit Rivieralla tuskin jää elokuvahistoriaan, mutta maltillisena muumifilmatisointina se ansaitsee mitalin. Ennen meillä oli vain hieno sarjakuvatarina, nyt meillä on siitä hieno piirroselokuva. Muumit Rivieralla on kuin rakkaudella tehty cover-versio kaikkien tuntemasta klassikkokappaleesta. Ja minä en ole vieläkään kyllästynyt koko biisiin.
Käy Muumilaaks... Rivieralle!
Aleksandr Manzos
