tutkain

tutkain

Pelimusiikin A-puolet

Pelimusiikki on outo asia. Usein siihen ei pelin tiimmellyksessä pahemmin kiinnitä huomiota, ja yhtä usein tuntuu siltä, että itse säveltäjätkin ovat tehneet samoin nuotteja laatiessaan. Harvoin vastaan tulee arvosteluita, joissa käytettäisiin huomattavasti arvokasta palstatilaa musiikin kättelemiseen. Vielä harvemmin ilmestyy pelejä, joiden musiikki on niin hyvää, että jo se yksinään riittää ostosyyksi.

Vielä harvemmin ilmestyy pelejä, joiden musiikki on niin hyvää, että jo se yksinään riittää ostosyyksi.

Ollakseen niin aliarvostettu osa pelikokemusta, musiikilla on kuitenkin tärkeä rooli oikeanlaisen tunnelman luomisessa. Esimerkiksi ensimmäinen Super Mario Bros. tai Legend of Zelda ovat mykkäversioina vielä turhan abstrakteja kummajaisia. Muutaman äänikanavan kautta tuotettu taustapiipitys on se elementti, joka luo niihin emotionaalisen kytköksen. Hyvin toteutettua pelimekaanikkaa voi toki arvostaa jo sinällään, mutta vasta hyvä musiikki tuo mukaan tunteet ja saa toden teolla rakastumaan peliin.

Nykyään pelimusiikkia esitetään täysimittaisten orkesterien voimin isoissa konserteissa. Jopa Suomessa ollaan eksytty ilmiön äärelle, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Raision kirjastontalolla 16. päivä huhtikuuta järjestettävässä The Super Sound of Video Games -tapahtumassa on luvassa pelimusiikkia vaskien, pianon, lyömäsoitinten ja oopperakuoron voimin esitettynä. Lisätietoja *tästä linkistä* 

Tulevan konsertin kunniaksi päätin verestää muistojani ja jakaa kahden tusinan verran omia suosikkibiisejäni pelimusiikin kaikenkarvaisesta historiasta. Mukana on viisuja nykypäivästä kasariin. Tekniikalla ja tyylilajilla ei ole väliä, aikaa kestävällä laadulla on. Kyseessä ei edes yritä olla mikään kaikenkattava Parhaat! Biisit! Koskaan! -tyylinen listaus, vaan häpeämättömän subjektiivinen sikermää loistavaa musiikkia. Sen takia valikoimasta puuttuvat pelit A, B ja C.

Mainos

Katsauksen ensimmäisessa osassa keskityn kaikkien tuntemiin klassikkopeleihin ja -teemoihin. Kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä.

Metroid - Kraid's Lair

NES-aikakaudella luotiin kenties enemmän kivenkovaa pelimusiikkia kuin koskaan sen jälkeen. Yksinkertainen äänipiiri pakotti venyttämään mielikuvituksen rajoja. Tuhatpäisten munkkikuorojen ja viulusektioiden sijaan oli pakko pelata ääritarttuvilla melodioilla. Jos käytössä oleva syna on mallia piip ja tööt, sävellysten on parempi olla kunnossa, että niillä jaksaisi kiusata korviaan.

Metroidin Kraid's Lair on mukana näyttämässä mallia siitä, miten vähemmän on usein enemmän. Hyytävässä tunnelmapalassa käytetään vielä vähemmän synakanavia kuin alkeellisella NESillä yleensä: neljän sijaan kahta. Silti riisuttu melodia vie mukanaan. Minimalistinen scifitunnelmointi sopii Metroidiin kuin Samus avaruuspukuun ja korostaa entisestään yksin olemisen tuntua vieraalla, vihamielisellä planeetalla.

Mega Man 2 - Air Man

NES-soundtrackien valinassa joutuu todellisen runsaudenpulan eteen, mutta ykkönen on aina yhtä helppo valita: se on Mega Man 2. Capcomin klassikossa on pelkästään mahtavia biisejä, mutta ylitse muiden nousee vinksahtanut Air Man. Koko kappale on käytännössä vajaan minuutin pituinen soolo, jossa yhdistyvät hassut jazz-skaalat ja sankarillinen rokkitiluttelu, hyvällä maulla toteutettuna. Kaikkia kunnia japanilaisille, jotka saivat näin epäloogisesta kappaleesta täydellisen korvamadon.

The Secret of Monkey Island - Theme

The Secret of Monkey Island oli ilmestyessään vuonna 1990 seikkailupelien kirkkahinta kärkeä ja yhä edelleen sitä pidetään yhtenä genren suurista klassikoista. Alkutekstien aikana luikautettu teemabiisi enteili hyvin, mitä tuleman piti, nimittäin hyväntuulista hullunkurisuutta ja yllättäviä käänteitä. Karibialaishenkinen numero kasvaa synkän intron jälkeen täysiveriseksi merirosvoralliksi, joka lämmittää sydäntä kuin paraskin rommipaukku.

Sonic the Hedgehog - Green Hill Zone

Sonic kilpaili 90-luvun alussa erään japanilaisitalialaisen putkimiehen kanssa paitsi kovimman tasohyppelysankarin myös parhaan tasohyppelysoundtrackin tittelistä. Omat sympatiani ovat sinisen siilin puolella, sillä Sonic-sävellykset pursuavat vastustamatonta groovea ja melodianpätkää. Jos Michael Jacksonin huhuillaan olleen mukana tekemässä pelien musiikkiraitoja, eikö se kerro jo jotain niiden laadusta?

Kaikkien klassisten Sonic-pelien musapuoli on täyttä rautaa, mutta ensimmäisen Sonicin ensimmäisen kentän taustamuzak on erityisstatuksensa ansainnut. Funkahtava synapop vie mukanaan aikaan, jolloin kaikki oli vielä yksinkertaista.

Donkey Kong Country 2 - Stickerbrush Symphony

Stickerbrush Symphony on parasta, mitä on koskaan saatu aikaan SNESin äänipiirillä. Piste. Unenomainen, haikea, melankolinen, toiveikas, koskettava – Stickerbrushin ansiosta nämä adjektiivit assosioituvat peliin, jonka pääosassa on hoopoja apinoita. DKC2-säveltäjä ja pitkän linjan Rare-mies David Wise ei ole muutenkan mikään turha jätkä, sillä heebo vastasi muun muassa NES-oudokki Battletoadsin häiriintyneestä audiopuolesta.

Quake - Theme

Id Softwaren aikaisempi räiskintähitti Doom oli vähällä päätyä tälle listalle, mutta tunnetuista hevibiiseistä ripatut midiriffit eivät pärjänneet vertailussa Quaken sysimustan industrial-paahdon kanssa. Maailmanmaineessa tuolloin olleen Nine Inch Nailsin erityisesti Järistystä varften koostama musiikki oli jotain aivan muuta kuin mihin ysärin puolivälissä oltiin totuttu. Perkeleen synkkää matskua, ei voi muuta todeta. Ja hyvä niin.

Diablo - Tristram

Ysärillä tapahtunut CD-vallankumous tarkoitti sitä, ettei pelisäveltäjien täytynyt enää tyytyä köpöisiin tietokonesyntikoihin musiikkia luodessaan. Lisääntyneen tallennustilan ja parantuneen ääniteknologian ansiosta oikeat soittimet (!) pääsivät vihdoin pelien taustoja rikastuttamaan. Blizzard-jäbä Matt Uelmen käytti tilaisuutta heti hyväkseen. Rupuisessa Tristram-kylässä soivan raidan pääosassa oli kevyesti kaiutettu 12-kielinen akustinen kitara, jota Uelmen näppäili ehtaan espanjalaistyyliin. Riivatun tunnelmallinen kappale on varsinainen taivaan ja helvetin avioliitto: niin lohduton, mutta niin kaunis.

Silent Hill - Theme

Toisin kuin se toinen iso survival horro -sarja, Silent Hill ei koskaan perustanut kauhuaan halpaan säikyttelyyn. Silent Hillissä pelko on riipivän häiritsevää sorttia, joka ujuttautuu mieleen hiljalleen, mutta sitäkin sitkeämmin. Musiikkikaan ei suoraan huuda, että jokin olisi huonosti, mutta sen taustalla väijyvät alati levottomuuden ja epävarmuuden tunteet. Silent Hillin teema on kuin Twin Peaksin vastaavan nopeutettu painajaisversio. Pelkän kylmän kauhun sijaan se vihjailee, että taustalla kytee vakava psykolonen draama, kuten Silent Hill -sarjassa tapana on.

Mass Effect - Uncharted Worlds

Biowaren tieteisropesarjaa vuoroin kehutaan ja haukutaan, rakastetaan ja vihataan, kanonisoidaan ja poljetaan maanrakoon. Kaikki lienevät kuitenkin samaa mieltä, että Massojen kasarityylinen synamaalailu on 2000-luvuen pelimusan muistettavimpia tapauksia. Galaksiruudulla pyörivä Uncharted Worlds ei ole se pelisarjan eeppisin tai sykähdyttävin kappale, mutta se on kenties se, jonka kanssa tulee vietettyä eniten aikaa. Aina uuteen määränpäähän matkustettaessa kuultu kipale yhdistyy kolmen osan ja kymmenien pelituntien aikana lähtemättömästi seikkailun tuntuun. Avaruus on täynnä mahdollisuuksia.

Bioshock - Cohen's Masterpiece

Bioshock oli ja on yhä edelleen joka suhteessa erikoinen peli. Sen tarinassa pureutudutaan yhdysvaltalaisen kirjailijan Ayn Randin kyseenalaiseen filosofiaan, visuaalisessa suunnittelussa taas otettiin runsaasti vaikutteita Art Deco -tyylisuunnasta. Myös Bioshockin musiikkipuoli on tässä suhteessa ainutlaatuinen, sillä harvassa pelissä kuulee Stravinskya, Prokofievia ja muita 1900-luvun alun klassisia säveltäjiä matkivaa audiota. Kokeellisen ääniraidan ykköshelmeksi nousee yksinäisen pianon tähdittämä Cohen's Masterpiece, joka kuohuu kuin meri vedenalaisen Rapture-kaupungin ulkopuolella.

Portal 2 - Want You Gone

Tiedetään, tiedetään. Yleisen mielipiteen mukaan Portal on parempi kuin Portal 2 ja Want You Gone on vain haalea varjoa Still Alivesta. Itse olen edelleen vaikuttunut siitä, miten kakkonen jaksoi viihdyttää ja yllättää, vaikka perustana oli kaikkien puhkikoluama ja -analysoima ygönen. Samat sanat pätevät loppubiisiin. Want You Gone on kuin Still Alive, josta on riisuttu novelty-arvo. Kultatason pelisävellys, siis.

Deus Ex: Human Revolution - Main Menu

Teknologisen vallankumouksen ja vakavien yhteiskunnallisten ongelmien välissä riippuva maailma. Omat fyysiset rajansa ylittänyt ihminen, joka on vaarassa kadottaa ihmisyytensä.  Uusi renesanssi vastaan uusi keskiaika. Ja kaiken yläpuolella ylväänä tämä sähköinen humu.

Ensi kerralla levylautaselle valikoituu pelimusiikkiskenen B-puolia, eli kultti- ja indiekamaa. Jos odotus tuntuu pitkältä, aikaa voi kuluttaa vaikka jakamalla kommenttiosioon omat lempipelibiisit. Tee ze!

Aleksandr Manzos



Metroid - Kraid's Lair

Mega Man 2 - Air Man

The Secret of Monkey Island - Theme

Sonic the Hedgehog - Green Hill Zone

Donkey Kong Country 2 - Stickerbrush Symphony

Quake - Theme

Diablo - Tristram

Silent Hill - Theme

Mass Effect - Uncharted Worlds

Bioshock - Cohen's Masterpiece

Portal 2 - Want You Gone

Deus Ex: Human Revolution - Main Menu

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1