tutkain

tutkain

Porttipeliteoria - osa 3

Carcassonne, Menolippu ja Catan ovat tunnetusti varmoja valintoja pääosin aloittelijoista koostuvaan lautapeliporukkaan. Korttipelikaartin porttipelit sopivat ummikkojen maanitteluun toisinaan jopa lautapelejä paremmin, sillä ne ovat (yleensä) vielä lautapelejä selkeämmän näköisiä ja yksi peli kestää harvoin tuntia kauempaa. Ylimääräisenä bonuksena pienikokoiset korttipelit sujahtavat helposti mökkireissuille tai ulkomaanmatkalle mukaan.

Lyhyen peliajan, erittäin selkeiden sääntöjen ja pelimekaniikkojen ansiosta monet korttipelit uppoavat hyvin jo noin kymmenvuotiaille lapsille. Pitkälti samoista syistä useimmat korttipelit ovat toimivaa aikuisten illanistujaisten oheisviihdettä - pelit sujuvat vielä pienessä tai vähän suuremmassa laitamyötäisessä. Siis sujuvat, voittamisesta en puhunut mitään.

6 Nimmt!

Ystävien (ja asiansa tuntevien myyjien) kesken sarvikorttipelinä tunnettu Wolfgang Kramerin 1994 julkaistu 6 Nimmt! (6 Takes!) saavuttanee vuosien vieriessä samanlaisen klassikkostatuksen kuin Uno. Nelospelien jo 90-luvun puolivälissä kääntämää Ota 6!:sta helpompaa, taktisia elementtejä sisältävää peliä tuskin löytyy: jokaiselle pelaajalle jaetaan kymmenen korttia ja joka vuorolla voi pelata minkä tahansa kortin. Valinta ei välttämättä ole viisas, mutta se on tietysti toinen juttu.

Yksilöllisesti numeroituja kortteja on ykkösestä 104:n, joten 6 Nimmt!:n mahtuu peräti kymmenen pelaajaa. Pöydälle asetetaan neljä satunnaista rivien aloituskorttia. Kaikki valitsevat muilta salassa yhden kortin ja ne paljastetaan samaan aikaan - pienin kortti pelataan ensin ja suurin viimeiseksi. Läpyskät sijoitetaan siihen riviin, jonka viimeinen kortti on numeroarvoltaan lähin pienempi kortti. Jos kortti on rivin kuudes, pelaaja nappaa rivin viisi muuta korttia virhepisteiksi.

Mainos

Jos kortin numero on pienempi kuin jokaisen rivin viimeinen luku, pelaaja saa itse valita, minkä rivin ottaa virhepisteiksi - pöydätty kortti tulee tyhjennetyn rivin aloituskortiksi. Virhepisteet määritetään korteissä näkyvien pässinpäiden perusteelta, joita on yhdessä kortissa 1-7, joten lyhimmässä rivissä ei välttämättä ole vähiten virhepisteitä. Jotta hyvät pelaajat erottuvat varmasti huonoista, 6 Nimmt!:ä pelataan useampi kierros. Kun joku on hamstrannut vähintään 66 virhepistettä, peli päättyy ja vähiten virhepisteitä kerännyt voittaa.

6 Nimmt! vaikuttaa aluksi satunnaiselta, mutta korttien järjestyksellä on väliä ja tiukoissa paikoissa pitää ennakoida, minkä suuruusluokan kortteja vastustajat aikovat pelata, koska pienet luvut päätyvät riveihin ensin. Pienellä kortilla tehty enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen rivin nappaaminen on tärkein muiden suunnitelmia sotkeva taktinen työkalu.

Coloretto

Sarjojen kerääminen on tuttua puuhaa ahkerille pelikorttien läiskijöille ja Michael Schachtin värikäs Coloretto vuodelta 2003 yksinkertaistaa teeman äärimmilleen: aseta yksi kameleonttikortti pakasta riviin tai nosta 1-3 kortin rivi omaan korttikokoelmaan. Rivejä on yhtä paljon kuin pelaajia ja jos kaikissa on jo kolme korttia, rivin nostaminen on ainoa toimintavaihtoehto.

Jutun juoni piilee siinä, että vain kolme seitsemästä väristä tuottaa pluspisteitä, loput ovat miinusta. Korttien arvo nousee (tai laskee) sarjan pituuden mukaan. Yksi kortti antaa yhden pisteen, kahdesta saa kolme pojoa ja lopulta kuudesta jo 21 pistettä. Tilannetta tasoitetaan jokerikameleonteilla, jotka kelpaavat minkä tahansa värin jatkoksi ja 2-korteilla, jotka ovat yksinkertaisesti kahden pluspisteen arvoisia.

Taktikointi tiivistyy siinä vaiheessa, kun useimmat pelaajat ovat sitoutuneet tiettyihin väreihin. Koska nostettua värikorttia ei voi ottaa suoraan itselleen, se pyritään sijoittamaan sellaiseen riviin, josta on mahdollisimman vähän hyötyä muille. Hyödyn arviointi on mutkikasta, sillä miinusta kannattaa toisinaan ottaa, jos saa samalla plussaa tai kaappaa vastustajalle arvokkaan rivin. Vajaita rivejä nappaamalla minimoidaan helposti miinuspisteiden määrä, mutta voitto irtoaa vain harvoin ilman vielä yksi kortti riviin -riskejä.

Bohnanza

Papupelinä tunnettu Bohnanza on selkeää, mutta kaupankäynnin myötä Colorettoa haastavampaa korttisarjojen keräilyä. Uwe Rosenbergin suunnitteleman omaperäisen Bohnanzan teemana on papujen kasvatus. Papupelistä muistetaan yleensä vähintään korttien kuvaamat humoristiset papuhahmot - wax bean -korttien papumiehet liukastelevat vahatulla lattialla.

Vuonna 1997 julkaistun Bohnanzan erikoisuutena käsikorttien järjestystä ei saa vaihtaa. Vuoron alussa kädestä istutetaan kahteen palstaan kasvamaan 1-2 päällimmäistä papukorttia, jonka jälkeen pakasta nostetaan kaksi papua myyntiin. Jos myytävät pavut eivät kelpaa kenellekään, ne pitää laittaa omaan peltoon. Mutkana matkassa erilaisia papuja ei saa tunkea samaan peltoon, joten vanhat pavut pitää vain heittää alta pois - kauppa se on joka kannattaa.

Kaupankäynnissä joko vaihdetaan kortteja tai jos muu ei auta, annetaan ne ilmaiseksi pois. Kaikkia diilejä voi sokeroida millä tahansa käsikortilla, mikä on ovelasti ainoa keino käsikorttien järjestyksen muuttamiseen. Kun kaupat on sovittu, kaikki omistajaa vaihtavat pavut laitetaan saman tien peltoon, mikä pakottaa miettimään, mitä tarjoaa ja kenelle. Papupellon arvo kasvaa korttisarjan venyessä - papukorttien maksimimäärä ja -tuotto vaihtelevat paputyypin mukaan. Papusarjat saa muuttaa voittopisterahoiksi milloin tahansa, mutta yksi kortti ei tuota vielä mitään.

Bohnanzan näppärässä kaupankäyntisysteemissä tarvitaan taitoa myydä omat ideat muille - ota sä nää pavut ja anna mulle noi, kyllä kannattaa, me molemmat voitetaan tässä. Minä tietysti voitan enemmän, mutta sitä ei tietenkään kerrota muille.

6 Nimmt!, Coloretto ja Bohnanza on suomennettu, mutta niiden saatavuus on harmillisen heikkoa erikoisliikkeiden ulkopuolella. Koska innostuksen kasvaessa askel johtaa joka tapauksessa lautapeleihin erikoistuneen puodin ovelle, juttusarjan viimeisessä osassa esitellään korttipelien saralta pykälän tai pari harvinaisempia, mutta siitä huolimatta selkeitä korttipelejä.

Petri Heikkinen



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1