tutkain

tutkain

The Bureau: Xcom Declassified

On vaikea sanoa, mikä tästä pelistä piti alun perin tulla. Huhuja pelistä oli jo 2006 tienoilla, kun silloinen Irrational Games hankki oikeudet Xcom-lisenssiin ja uhosi tuovansa pelin 2000-luvulle. Vettä on nimittäin ehtinyt virrata Gangesissa melkoisen paljon senkin jälkeen kun 2K ilmoitti 2010 virallisesti tekevänsä uutta Xcom-nimikettä. Yhtäkaikki, laatikossa seisoo komeasti ”jännittävä kolmannen persoonan taktinen räiskintä”. Eihän sellainen Xcom-universumiin sijoitettuna huono voi olla?

Bureau sijoittuu vuoteen 1962. JFK on presidentti, kaikki polttavat tupakkia ja naisväellä pitää olla siveä hame.

Bureau sijoittuu vuoteen 1962. JFK on presidentti, kaikki polttavat tupakkia ja naisväellä pitää olla siveä hame. Juoni alkaa ryminällä kun William Carter, CIA:n ex-agentti, on tuomassa salaista salkkua armeijan tukikohtaan ja joutuukin keskelle muukalaisinvaasiota. Pitkähkön intro/tutoriaalitehtävän aikana tehdään kontrollit ja tiimin ohjaaminen selväksi ja paiskataan Carterille Xcom-lätkä rintaan. Ei muuta kun onnea matkaan.

Taktinen osuus käsittää sen, että Carterilla on mahdollisuus valita USA:n kartalta tehtävä sekä kaksi tiimiläistä, joita on tarjolla neljästä erikoistumisalueesta. Peruskommandon lisäksi löytyvät insinöörismies, joka osaa pystyttää erilaisia puolustusaseita ja skoutti jonka ominaisuuksilla pystyy napsimaan kiväärillä kriittisiä osumia. Support-otsikon alta yllättävästi ei löydykään raskasta kalustoa vaan lähinnä lääkintämiehen epäsikiö, joka pystyy kantamaan ainoastaan konepistoolin tapaisia lähitaistelutussareita.

Siipimiehet voi komentaa battle focus-komentoympyrällä käyttämään erikoisominaisuuksiaan, nostamaan kaatuneen pelaajan tai tiimikaverin pystyyn tai siirtymään paikkaan x samalla kun pelikentän tapahtumat hidastuvat mateluksi. Yksityiskohtaista suojapaikan määrittelyä lukuun ottamatta käskytysmalli - ja muutama toimintokin - on nostettu suoraan Mass Effectistä. Vaikeustasoja löytyy neljä, joilla vaikutetaan lähinnä siihen miten herkästi apulaiset saavat oman valkoisen ristin Arlingtonin hautuumaalle. Vaikeimmalla tasolla on erittäin kiire ehtiä pelastamaan kuupahtanut agentti. Helpommat tasot sallivat lisävoimien hakemista vaikka kesken tehtävän, jos apulaisista aika jättää.

Mainos

Jos peli käsittäisi vain nämä osuudet tai sitä ei olisi väkisin survottu Xcomin muotoisesta reiästä läpi, se olisi todennäköisesti aivan hyvä. Valitettavasti pelissä on myös juoni.Kun 2K ehti jo pari vuotta sitten rummuttamaan että pelissä käsitellään seksuaalisen vähemmistön ongelmia 60-luvun ympäristössä, keskivertopelaaja saattaisi olettaa että Mass Effectistä on varastettu muutakin kuin taistelukomennot. Mutta ei. Dialogi läpi pääjuonen tuntuu täysin päälle liimatulta ja keinotekoiselta väkisin kuljetukselta, joka vielä suurelta osin on täysin merkityksetöntä eikä tarjoa oikeastaan ensimmäistäkään aitoa valintaa. Tuntuu siltä että jossain vaiheessa studiolla on viskattu alkuperäinen ajatus roskikseen ja todettu että hoidetaan tämä nyt edes jotenkin alta pois. Juoni itsessään olisi klassista 60-luvun camp-henkistä geneeristä tieteisfiktiota. Mutta kun. Peli ottaa itsensä niin tosissaan, että pelaajakin alkaa ihmetellä kun illuusion vesieriste vuotaa jokseenkin jokaisesta saumasta. Kun taistelukartta näyttää lähes kokonaan punaista, huolehtii ylin kerros yhä siitä ettei yleinen populaatio saisi tietää muukalaisten hyökkäyksestä. Ettei tulis paniikkia, kato. Ei ne ole varmaan huomanneet että naapurikaupungissa kasvaa kilometrin korkuinen avaruusantenni. Esimies kertoo myös täysin vakavissaan että hyökkäys oli kovasti yllättävä ja alieneiden olemassaoloa oli vain epäilty - samaan aikaan viereisessä huoneessa agentti kertoo jahdanneensa jo vuosia muukalaista joka vei hänen veljensä. Ilmeisesti hahmojen dialogit on samaten kirjoitettu eri huoneissa.

Peli on ilmeisemmin tarkoitettu jokseenkin istuvaksi Xcom-kaanoniin. Se poikkeaa kuitenkin itse virallisesta historiankirjoituksesta niin paljon, että hardcorefanien verenpaineen vuoksi lienee terveellisempää puhua jostain muusta kuin prequelista, sen verran häh-hetkiä juoni ja yksityiskohdat aiheuttavat. Kun juoni lopulta vedetään nippuun, hiipii väkisinkin mieleen että viimeistä edeltävä tehtävä oli alun perin loppuhuipennus. Sitten kirjoitusosasto vetäisi 60-luvun lierihatusta sille jatkoa.

Samaten strategiapeleistä tuttu looginen kehityspolku on tiessään - agentit voivat poimia plasmakanuunat kadunvarresta ja käyttää sekä valmistaa niitä saman tien. Huikeimpina yksityiskohtasyylinä skoutin kriittiset osumat pätkähtävät päähän seinien läpi, tykistökeskitykset voi ilman ongelmia tilata kellarikerroksiinkin ja heti tutoriaalissa insinööri osaa pystyttää laserkanuunoita. Itse juonta kuljettavia tehtäviä ei ole montaa ja jos pelaaja jättää kartalla olevat lisätehtävät suorittamatta, on pääjuoni reilusti alle 10 tunnissa naputeltu.

On siis kovasti harmillista, että 2K päivitti Xcomin ”vain” 2000-luvulle. Viisi vuotta sitten tämä olisi nimittäin ollut varsin raikas viihdepaketti. Nyt jokseenkin jokainen idea joka pelissä nähdään, on nähty jo vähintään kertaalleen jossain toisaalla. Pelin miljöö on autenttisen ajanmukainen väripaletteineen ja soundtrack (toimiessaan) noudattaa klassisten tieteispätkien henkeä. Tällaisenaan peli tuntuu valitettavan keskenään sopimattomista paloista muodostetulta Xcom-kahvinkorvikkeelta. He jotka pystyvät sulkemaan typerryttävät väliosuudet pois itse pelistä pystyvät nauttimaan varsin hauskasta Xcomin henkisestä muukalaisräiskinnästä. Tällä otsikolla varustettuna Bureauta pystyy suosittelemaan vain akuutista Xcom-puutostiloista kärsiville henkilöille, normaalilääkitykseksi suositeltakoon yhä viimevuotista Enemy Unknownia.

Ludolf



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1