Tiimipelit - osa 2: Pandemic
Ydinsota ei ole enää aikamme ykkösuhka, vaikka Suuri johtaja Kim Jong-un ja Ajatollah Ali Khamenein äänitorvet käyttäytyvätkin välillä lapsellisesti. Nopean maailmanlopun paikan ihmisten mielessä on napannut rokotekriittisten edistämä hidas maailmanloppu: tappava tauti, joka äityy pandemiaksi. Matt Leacockin tiimilautapeli Pandemicissa pelaajat ovat lääketieteen ja muiden aihetta sivuavien alojen spesialisteja, jotka yrittävät löytää neljään ärhäkkään tautiin parannuksen ennen ihmiskunnan kivuliasta loppua.
Lauta kuvaa maailmankarttaa, jonka merkittävät kaupungit, kuten New York, Tokio ja Essen (maailman lautapelipääkaupunki), on yhdistetty matkustusreittejä kuvaavilla viivoilla. Kaupungit ovat mantereesta riippuen joko sinisiä, punaisia, keltaisia tai mustia - värit ovat neljän pandemian aloitusalueita. Tautisuuden määrän näkee kaupunkeihin sijoitetuista 1-3 puukuutiosta - tyhjässä kaupungissa ei ole vaarallisia sairauksia. Jokaiselle 48 kaupungille on oma parannuskortti ja infektiokortti, jotka sekoitetaan eri pakkoihin.
Atlantan tautikeskuksesta aloittavalla spesialistilla on neljä vapaavalintaista toimintoa. Kaikkien osaamia temppuja ovat liiku kaupungista toiseen, anna parannuskortteja toiselle spesialistille, perusta tautikeskus tai poista kaupungista yksi tautikuutio. Roolin kykyspesiaali ja parannuskorttien seasta ilmaantuvat erikoiskortit laajentavat toimintovalikoimaa. Muun muassa operaatioekspertti voi rakentaa uuden tautikeskuksen ilmaiseksi ja lääkintämies poistaa kaupungin kaikki kuutiot yhdellä toiminnolla. Toimintojen jälkeen nostetaan parannuspakasta kaksi korttia - taudin teilaamiseen tarvitaan viisi samanväristä läpyskää.
Vuoron lopuksi nostetaan infektiokortteja, jotka näyttävät, mihin kaupunkeihin tulee lisää tautikuutioita. Jos kaupunkiin osuu neljäs kuutio, tauti leviää räjähdysmäisesti ja jokainen kulkureitillä linkattu naapurikaupunki saa tautikuution. Infektion räjähdys edistää epidemia- ja infektiolaskimia, jotka puolestaan lisäävät vuoron lopuksi nostettavien infektiokorttien määrää - taudit leviävät nopeammin ja nopeammin. Jos epidemiat levähtävät käsiin kahdeksannen kerran, se on siinä, mikä on yleisin tapa hävitä. Nostopakan loppuminen on toinen, eli siirtoja on rajallisesti. Kolmannessa ja harvinaisimmassa kosahduksessa yhden taudin kuutiot loppuvat varannosta.
Tautista menoa
Tautien leviämismekanismi on umpikiero. Parannuspakassa on epidemia-kortteja, jotka nostavat heti infektiolaskurin lukemaa ja tuovat infektiopakan pohjalta nostetun kortin mainitsemaan kaupunkiin kolme kuutiota, mistä saattaa seurata myös tautiräjähdys. Taudin yllättävän laajentumisen jälkeen infektionpakan käytetyt kortit sekoitetaan ja laitetaan takaisin pinon päälle: tautisten alueiden määrä kasvaa ja vanhat alueet oireilevat tasaisen tappavasti.
Parannukseen tarvittavat kortit nousevat pakasta äärimmäisen harvoin suoraan, sillä käsiraja on seitsemän korttia. Kortteja saa lisää toisilta spesialisteilta, mutta niiden vaihtaminen on kinkkistä puuhaa. Kortin voi antaa tai ottaa vain siinä kaupungissa, minkä nimi kortissa lukee, joten molempien spesialistien pitää olla samassa paikassa. Yritä siinä sitten rahjustaa kohtauspaikalle, kun samalla pitäisi hillitä alati lisääntyviä tauteja.
Ankaran vaihtorajoituksen takia tutkija on tiimin välttämätön jäsen, sillä hän voi antaa tai ottaa minkä tahansa käsikortin, jos spesialistit ovat samassa kaupungissa. Toinen tärkeä spesialisti on tiedemies, joka keksii parannuksen vain neljällä kortilla. Kun tähän kaksikkoon ynnätään lääkintämies, tiimillä on edes jotain saumaa. Muiden roolien hyödyt eivät ole yhtä ilmeisiä.
Parannuskortit pitää vielä kiikuttaa Atlantan päämajaan tai jonnekin muualle rakennettuun tautikeskukseen. Parannuksen luominen vie yhden toiminnon, jonka jälkeen voilà: kaikki spesialistit pystyvät tyhjentämään parannuksen värisen kaupungin yhdellä toiminnolla ja lääkintämies parantaa kaupungin automaattisesti vain matkustamalla sinne. Jos taudin kaikki kuutiot tuhotaan parannuksen keksimisen jälkeen, tauti eliminoidaan pysyvästi.
Pandemic on jo perustasolla vaikea, mikä on hyville tiimipeleille tyypillistä. Vaikeustasoa rukataan näppärästi säätämällä parannuspakan epidemiakorttien määrää välillä 4-6. Voittoon tarvitaan rautaista roolien tuntemusta ja vuorojen suunnittelua koko porukan voimin, koska jo yksi sooloilija upottaa koko ryhmän. Jokainen siirto merkkaa, joten tuumailun, mukavasti prässäävän paineen ja hölötyksen määrä on melkoinen heti alusta saakka. Tai ainakin pitäisi, sillä pöpöt osuvat tuulettimeen ennemmin tai myöhemmin.
En alunperin lämmennyt 2-4 pelaajan Pandemicin teemalle, mutta näppärät ja ajatusta vaativat pelimekaniikat voittivat minut ennen pitkää puolelleen. Pandemia on parhaan A-luokan tiimilautapeli, jossa joka pelaajan pitää olla skarppina tai vähintään muiden taktiikoita kelpuuttavalla tuulella. Hengityssuoja naamalle ja tautien kimppuun, mars.
Petri Heikkinen