Trials Fusion
Xboxin Summer of Arcade on aina hyvä hetki poimia laatujulkaisuja Live Arcadesta. Nyt tosin jotain herkullista on tarjolla kauppapaikassa tälläkin hetkellä Trials Fusionin muodossa. Jos moottoripyörällä tasapainottelu, kaatuilu, temppuilu ja kiroilu kiinnostavat, pistä ladaten.
Trials on suomalaisen RedLynxin Xboxilla mainetta ja myyntilukuja niittänyt moottoripyöräilysarja, joka on tunnettu sekä näyttävyydestään, tarkkuudestaan että vaikeustasostaan. Uusin versio kantaa lisänimeä Fusion, ja vie pelaajat mutakuoppien pohjilta futuristisiin leijuviin kaupunkeihin, teollisuuskeskuksiin, jäätiköille, temppeleihin ja niin edelleen. Tulevaisuusteema ei allekirjoittanutta erityisemmin lämmitä, joten onneksi ratavalikoimasta löytyy myös tätä perinteisempää maastoa.
Pelattavuus on paperilla äärimmäisen simppeliä. Kuski voi nojata eteen- ja taaksepäin sekä kaasuttaa tai jarruttaa kulkupelillään, jotka vaihtelevat erilaisista crossipyöristä mönkijään ja jopa perinteiseen munamankeliin. Ensimmäiset kentät menevätkin vauhdikkaasti kaasu pohjassa valtavissa ilmalennoissa ja jos jonkinlaisissa korkkiruuveissa heiluessa. Vasta jälkipuoliskon kentät paljastavat todella, mistä Trialsissa on kyse. Peruskenttiä rytmittävät lisäksi erilaiset haastekentät moottoripyörävetoisesta mäkihypystä kaasu pohjassa – haasteisiin. Uutukaisena tarjolla on myös FMX-radat, joissa pelkän pystyssä pysymisen lisäksi täytyy leiskauttaa mahdollisimman näyttäviä temppuja pyörän selässä kaatumatta. FMX on ihan hauska lisä, mutta etenkin täsmällisten temppujen tekeminen on nopeissa tilanteissa äärimmäisen vaikeaa. Monet temput vaativat samalla sekä oikeaa nojaamista, pyörän oikeaa asentoa että tiettyä liikettä oikealla tatilla. Tämä taas on vähän liikaa vaadittu kahden sekunnin hypyn aikana. Mutta kaipa sen oppii siinä missä muutkin Trialsin haasteet – yrittämällä ja erehtymällä.
Haastetta todellakin riittää pelin jälkimmäisissä kentissä. Niissä nopeus muuttuu toissijaiseksi ja ylipäänsä koko radan läpäisystä voi jo kiittää lentävää spagettihirviötä tai onneaan, ellei satu olemaan sarjan veteraani. Monet yksittäiset hypyt tuntuvat RedLynxin kenttäsuunnittelijan huonolta pilalta, täysin mahdottomalta ja epäreilulta sekä kaiken järjen tai fysiikan vastaiselta. Sitten sellaisen kuitenkin onnistuu pelin erikoistekniikoita kuten ”pupuhyppyä” käyttäen vetäisemään läpi. Kunhan sadattelultaan selviää, tunne onnistumisesta on hieno. Viimeisten Inferno-kenttien läpäisyt toimivat jo yksinään pieninä meriitteinä pelaajien keskuudessa.
Moninpelipuolella hauskinta lienee ainakin kavereiden kanssa yhdessä samalta ruudulta kisattava nelinpeli. Moodi tuo mieleen muinaisen ja suuresti rakastamani Excitebiken. Sen suurin ongelma on pienehkö, lähinnä lyhyitä kenttiä sisältävä ratavalikoima. Tätä (ja yksinpelin kestoa) voi onneksi parantaa käytännössä rajattomasti mukana tulevalla kenttäeditorilla ja sen tuotoksilla, joita voi ladata tällä hetkellä n. 7500 radan valikoimasta. Mukana ei ole pelkästään perinteisiä crossikenttiä, vaan myös eksoottisempia virityksi, jotka vievät Trialsin pelimoottorin aivan uusiin sfääreihin.
Edellisten osien tapaan Trials Fusion on audiovisuaalisesti pätevä paketti. Kentissä on kahdessa ulottuvuudessa kisaamisesta huolimatta runsaasti syvyyttä ja paljon tapahtuu kisaamisen taustalla. Joissain tapauksissa tosin oheishöttö vie jo huomiota itse pääasiasta. Moottoreiden pärinät ja ajoittaiset kuulutukset täyttävät audioaallot. Aloitusvalikon taustalla pauhaava tunnusmusiikki on aavistuksen verran nolon puolella.
Trials Fusionin suurin ongelma lienee, että tutusta kaavasta ei ole uskallettu pahemmin poiketa. Toisaalta ratkaisu saattaa olla sarjan faneille juuri se toivottu. Kenttäeditori takaa periaatteessa loputtomasti pelattavaa, joka on edelleen omasta suhtautumisesta riippuen aivan yhtä hauskaa tai hiuksia raastavaa kuin ennenkin. Kesä kulunee kivasti vielä yhden radan läpi kiroillessa.
Viimeisten Inferno-kenttien läpäisyt toimivat jo yksinään pieninä meriitteinä pelaajien keskuudessa.
